Hesarin mukaan ainakin Töölön Ruusulankadulla hanke kohtasi todella voimakasta vastarintaa. Pienyritykset puolestaan ovat pelänneet, että tukiasunnot karkottaisivat asiakkaita. Huolet ovat ymmärrettäviä, ja aina kun tämän tyyppisiä hankkeita tehdään, on pidettävä huolta tiedonkulusta alueen asukkaiden ja yrittäjien kanssa. Tilannetta, jossa yrittäjän asiakkaat karkaisivat tai vanhemmat eivät uskaltaisi lähettää lastaan koulutielle, ei saa tulla. Siksi päätökseen tehty lisäys, jonka mukaan hankkeiden onnistumista seurataan yhdessä asukkaiden ja yritysten kanssa, on hyvä.

Mutta itse peruslinjasta: On hyvä, että Helsinki ei halua rakentaa eristettyjä saarekkeita, joille kaupungin vuokra-asuntoja ja tukiasuntoja rakennettaisiin. Asuntopolitiikka, jossa erilaiset sosiaaliset ryhmät kohtaavat, on lähtökohdiltaan fiksu. Näin vältetään muun muassa slummiutuminen, jonka mätiä hedelmiä on poimittu esimerkiksi Ranskassa.

Tämä ei tietenkään sulje pois sitä, etteikö kaupungissa voisi olla myös kalliimpia asuinalueita. Sellaiset ovat merkki taloudellisesta hyvinvoinnista. Oleellista on, että eri väestöryhmiä ei eristetä totaalisesti toisistaan.

Helsinki muuten pärjäsi hyvin äskettäin tehdyssä kaupunkivertailussa erityisesti turvallisuuden osalta. Akateemiseen arvausmetodiin nojautuen uskallan väittää, että asuntopolitiikalla on tässä tärkeä osansa.