Eräs perusongelmista lienee se, että markkinat ovat muualla kuin Suomessa. Toki Euroopassakin tarvitaan paperia nyt ja tulevaisuudessa, mutta kasvua ei odotettavissa ole, pikemminkin toisinpäin. Samaan aikaan muun muassa energian nouseva hinta nostaa kustannuksia. Ja ne puutullit ovat koko ajan lähempänä. Suurten metsäjättien toimitusjohtajat eivät kommenteissaan juuri muuta lupailleetkaan kuin verta, hikeä ja kyyneleitä. ”Verilöyly metsässä”, otsikoi Kauppalehti. 

Tehtaiden sulkemisia siis lienee odotettavissa joka tapauksessa. Mutta hallituksen roima kädenojennus voi pehmentää pudotusta. Toisin kuin Greenpeace väittää, Suomessa voidaan lisätä metsähakkuita luonnon tasapainon siitä kärsimättä ja näin paikata Venäjä-tuonnin aiheuttamaa puuvajetta. Ei muuta kuin metsäkoneet käyntiin! 

Vähälle huomiolle on kuitenkin tulosmyllerryksen keskellä jäänyt metsäyhtiöiden uusiutumiskyky. Tekniikka ja talous-lehden mukaan eniten rahaa tutkimukseen ja kehitykseen metsäyhtiöistä pistää UPM, 0,6 prosenttia liikevaihdosta. En ole paperialan asiantuntija, mutta tavanomaisella teekkarijärjellä ajateltuna tämä on varsin pieni luku. Esimerkiksi konepajayhtiö Metsolla luku on yli yhden prosentin. Eikö kuitenkin juuri nyt olisi viimeistään aika löytää jotain uutta? Toki perinteistä kustannusten karsimista tarvitaan roimalla kädellä, mutta jos uusia syömähampaita ei löydy, uusi suonenisku voi olla edessä piankin. Onneksi sentään UPM:llä luku on ollut viime aikoina kasvu-uralla ja yhtiö onkin tehnyt reippaita uusia avauksia esimerkiksi biopuolella. 

Jouko Karviselta kysyttiin kerran että miksi kannattaa opiskella puunjalostusta vielä tulevaisuudessakin. ”Metsäteollisuuden perusraaka-aine on uusiutuvaa”, kuului vastaus. Hyvin sanottu. Tähän kiteytyy se, miksi ekologisessa maailmassa metsäteollisuudella todellakin on paikkansa pitkällä aikavälillä. Toivottavasti firmat osaavat myös paikkansa ottaa.