Das Lederhosenblog - suomalaisena Baijerissa

Viimeisimmät blogimerkinnät

Blogiarkisto

RSS-syöte

Moskovan valot

Share |

Torstai 2.10.2008 - Aleksi Päiväläinen


Turhan pitkä tovi on ehtinyt vierähtää edellisestä blogimerkinnästä. Täytyy jälleen palata päiväjärjestykseen ja kirjoittamaan. Viime viikon lopulla olimme tyttöystävän kanssa Moskovassa pitkän viikonlopun. Matka oli mukava ja kaupunki kiinnostava. Nille, jotka haluavat tutustua ”oikeaan” Venäjään, voin suositella Moskovaa. Siellä käytyään voi sanoa olleensa isossa kaupungissa.

Suomalaisille Pietari lienee tutummasta päästä Venäjän kaupungeista. Se on ilmeeltään kuitenkin länsimaalainen. Tämä ei tietenkään ole ihme, kun muistetaan että kaupungin rakensivat lähinnä italialaiset ja ranskalaiset arkkitehdit. Pietari Suuri halusi siitä Venäjän ikkunan länteen. Siinä kaupungissa itsekin olen pääasiassa vieraillut ja tehnyt kesätöitä.

Moskova sen sijaan on muinaisvenäläisten 1100-luvulla perustama kaupunki, joka on luontevasti kasvanut Moskova-joen rantatörmien ympärille. Historiansa aikana se on moneen kertaan valloitettu ja poltettu, mutta aina rakennettu uudelleen. Jos Pietari on korea taideteos pehmeine muotoineen, Moskova on järeä sotalinnoitus. Tämä tunne korostuu erityisesti Punaisella torilla, jota reunustaa Kremlin parikymmentä metriä korkea muuri. Viimeaikaisia maailmanpoliittisia tapahtumia ajatellessa ja punaista muuria iltavalaistuksessa katsellessa ei selkään hiipiviä kylmän sodan muistoja voi välttää.

Toisaalta aivan Kremliä vastapäätä sijaitsee rakennus, joka korostaa uutta Venäjää, GUM-tavaratalo (nimi on lyhenne sanoista Gosudarstvennyj Univermag, joka tarkoittaa valtiollista tavarataloa. Luonnollisesti nimi on jäänne menneiltä vuosikymmeniltä). Tässä ehkä 200-300 metriä pitkässä rakennuksessa on kolmessa vierekkäisessä siivessä loputtomasti kalliimpien vaatevalmistajien laatumerkkejä, kosmetiikkaliikkeitä, matkamuistomyymälöitä, kahviloita, elektroniikkaliikkeitä sekä valtava herkkuruokakauppa. Siipien välillä asiakkaat promeneedaavat lasikatteisilla kauppakäytävillä piipahtaen välillä kahvilla. 1800-luvun arkkitehtuuri tuo rakennukseen tiettyä arvokkuutta. Palvelukulttuuri oli monissa paikoissa hyvällä tasolla.

Tokikaan Venäjällä harvoin selviää ilman byrokratiaa. Tällä kertaa se ilmestyi muun muassa postimerkkien muodossa. Miljoonakaupungista ei postimerkkejä löytänyt keskellä sunnuntaipäivää millään, vaikka kaupunki muuten elääkin ympäri vuorokauden. Postilaitos kuitenkin elää neuvostohenkisessä (ja myös tsaarinaikaisessa) viranomaismaailmassa, jossa asiat yleensä toimivat joko hitaasti tai ei lainkaan.

Lopuksi se varsinainen asia, jonka haluan lukijoille sanoa: Tutustukaa Venäjään! Itärajan takana on valtava maa, joka tarjoaa upeaa arkkitehtuuria, fantastisia taide-elämyksiä, maailmanluokan kirjallisuutta sekä suuret bisnesmahdollisuudet. Samaan aikaan se on enemmän tai vähemmän pelottava suurvalta suunnattomine tuloeroineen ja epädemokraattisine hallintojärjestelmineen. Naapurimme se kuitenkin on ja naapurit on hyvä tuntea. Tutustuminen on helpointa aloittaa Pietarista. Tämän jälkeen voi siirtyä vaikkapa Moskovaan.

Avainsanat: Moskova, Venäjä, Pietari


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini

Lähettääksesi kommentin sinun tulee kirjoittaa alla oleva merkkijono kenttään