Keskiviikkoinen kokous sujui yllättävän nopeasti vaikka esityslista liitteineen olikin pitkä kuin nälkävuosi. Asiaa auttoi se, että talousarvion raameista oli jo viime kokouksessa käyty lähetekeskustelua. Leikkauksia jouduttiin tekemään, mutta olosuhteisiin nähden selviämme ainakin ensi vuonna vielä hyvin
Valtuutettu Yrjö Hakanen oli tehnyt aloitteen lähikirjastojen puolesta. Vaikka edustaakin arvomaailmaltaan jotain aivan muuta kuin meikäläinen, oli tähän aloitteeseen helppo yhtyä. Lähikirjastot ovat tärkeä palvelu, jota talouden taantuma entisestään korostaa. Viime laman aikaan kirjastojen suosio kasvoi, ei ole kenellekään yllätys jos tällä kertaa käy samoin. Helsinki on joka tapauksessa pahnanpohjimmaisten joukossa mitä tulee kuntien kirjastojen hankintamäärärahoihin. Kaupunkimme aineistomääräraha on tänä vuonna 5,55 euroa, joka on 9. huonoin koko maassa. Jotain tarttis tehrä
Hyvää on se, että kirjastoverkko pystytään pitämään entisellään säästöistä huolimatta. Lautakunta hyväksyi omalta osaltaan ensi vuoden talousarvion ja taloussuunnitelman 2010–2012. Vaadittu 1,6 prosentin säästö saavutetaan henkilöstöä luonnollisen poistuman kautta sekä vähentämällä kesä- ja sunnuntaiaukioloaikoja. Lisäksi aineistomäärärahaa joudutaan alentamaan entisestään 5,27 euroon asukasta kohden.
Kirjaston virkamiesjohto oli erinomaisella tavalla tuonut selkeästi esille tuottavuutta parantavat toimenpiteet, joita ovat muun muassa toiminnan uudelleen organisointi ja tietotekniikan käyttö. Esimerkiksi verkkomaksaminen tulee mahdolliseksi vuoden 2009 aikana ja kirjastokäyntien määrää aletaan kerätä automaattisesti. RFID:stä odotetaan myös apua kokoelmien hallintaan. Lautakunta velvoitti raportoimaan tuottavuustoimenpiteiden vaikuttavuudesta.
Kulttuurikeskuksen osalta (lukijoille selvennykseksi, että kirjastot ja kulttuurikeskus ovat omia kokonaisuuksiaan) hyväksyimme niin ikään talousarvion ja taloussuunnitelman. Samat 1,6 prosenttia säästöä on saatava myös tältä puolelta. Henkilöstöä vähennetään luonnollisen poistuman kautta ja jaettavia avustuksia pienennetään (ensi vuoden avustukset käsitellään vasta kesäkuun kokouksessa). Annantalo ja Kanneltalo ovat remontissa ensi vuonna, joten käyttökuluissa tulee säästöä. Lisäksi Norsdjö-Rastiksen ja Aino Acktén huvilan vuokrasopimuksista luovutaan. Näiden kohteiden osalta on enemmän kuin toivottavaa että kulttuuritoiminta niissä saa jatkua tavalla tai toisella tulevaisuudessakin. Nordsjö-Rastiksen toiminta saadaan ainakin suureksi osaksi siirrettyä Vuotaloon. Toivon, että Aino Acktén huvilaan saataisiin vaikkapa yksityinen yrittäjä jatkamaan toimintaa.
Tanssin talo-hanke, joka viimeksi jätettiin pöydälle, oli nyt jälleen esillä. Tanssin talo ei suinkaan ole pikainen ratkaisu tanssitilaongelmaan, vaan pitkän aikavälin visio. Nopeaa ratkaisua on jo lähdetty etsimään ja syksyyn mennessä pitäisi olla konkreettisia suunnitelmia pöydällä. Esillä on muun muassa mahdollisuus Kansallisoopperan ja Kaapelitalon kanssa tehtävästä yhteistyöstä.
Mutta Tanssin talo on siis ratkaisu, jota pidemmän päälle halutaan. Edellisessä kokousmuistiossani kyseenalaistin oman uudenuutukaisen talon rakentamisen jokaiselle taiteenlajille erikseen. Myönnän, etten ole tanssitaiteen asiantuntija ja selvityksen perusteella vaikuttaa siltä, että tilanne on todella huono. Ja jos musiikille rakennetaan Musiikkitalo, miksi tanssijat eivät olisi oikeutettuja Tanssin taloon?
Tanssin talosta käytiin keskustelua ja hanke hyväksyttiin lopulta kahdella lisäyksellä, jotka olimme kokoomusryhmässä sorvanneet:
- Hankkeen suunnittelussa on otettava huomioon yleisön harrastusmahdollisuudet
- Hankkeen rahoitukseen on saatava valtio ja mahdollisesti joku muu taho mukaan.
Itse olisin mielelläni nähnyt samassa yhteydessä vahvemmin esillä myös tanssiharrastajien oman osallistumisen esimerkiksi tanssipaviljongin muodossa. Tämä ei kuitenkaan saanut riittävästi vastakaikua muissa ryhmissä.
Tämä teema eri taiteenlajien (ja myös tieteenhaarojen) välisestä yhteistyöstä ja oman talon oikeutuksesta on sen verran mielenkiintoinen, että voisin omistaa sille oman blogikirjoituksen. Suljen siis hetkeksi sanaisen arkkuni ja avaan sen uudelleen eri otsikolla.
