Joulunpyhät on vietetty (joulunaika tosin jatkuu vielä runsaan viikon) ja kinkut syöty. Hesari innostui maanantaisessa pääkirjoituksessaan kommentoimaan Kauppakorkeakoulun kansleri Matti Lehden taannoista Vieraskynä-kirjoitusta (17.12.). Yksinkertaistaen voisi sanoa, että sekä HS että kansleri Lehti liittyivät siihen laulukuoroon, joka koko 2000-luvun on veisannut samaa virttä ns. savupiipputeollisuuden alasajosta. Pitäisiköhän vähitellen vaihtaa levyä tai ainakin keksiä uusia sanoja?

Hesari viittasi Tauno Matomäen vanhaan lausahdukseen, jonka mukaan ”Suomessa ei kannata vientiin tehdä mitään hevosta pienempää tavaraa.” Nokkelasti pääkirjoittaja päätteli kuluneen vuoden osoittaneen, että ”Suomen viennin tulevaisuutta ei pidä rakentaa hevosta suurempien esineiden varaan.”

Matti Lehden viestin ydin puolestaan oli, että Suomen on muututtava suuryritysvaltaisesta teollisuusmaasta palvelutaloudeksi. ”Teollisuudesta tulee vähitellen toinen maataloutemme”, ja taloudellisen menestymisemme avain on aineettomien hyödykkeiden kuten erittäin vaativien suunnittelupalveluiden, suurta asiantuntemusta edellyttävien ihmisen ruumiin, sielun ja varallisuuden hoitoon liittyvät tehtävät. Tämä edellyttää koko yhteiskunnalta muutosta ajattelu- ja toimintatavassa.

On totta, että Suomessa teollisuuden osuus BKT:stä on länsimaisella mittapuulla varsin korkea, esimerkiksi vuonna 2007 26,2 prosenttia. Korkeimmillaan se lienee 2000-luvulla ollut 28–29 prosentin kieppeissä. Muissa länsimaissa vastaava osuus on tainnut olla 20 prosentin tuntumassa jo pidempään. Tätä taustaa vasten sekä kansleri Lehti että Hesarin pääkirjoittaja ovat oikeassa: Teollisuuden osuus maamme taloudesta varmaankin on pienenemään päin. Mutta vertaus maatalouteen ontuu todella pahasti (sen osuus BKT:stä oli 2007 3,2 prosenttia).

Mainitun kahden tahon argumentoinnin keskeinen heikkous piilee kuitenkin tässä: palvelutalous ja valmistava teollisuus eivät ole vastakkaisia tai toisiaan korvaavia asioita. Tämän asian ovat edistyksellisimmät markkinoinnin ja liikkeenjohdon edustajat keksineet jo vuosikymmeniä sitten ja nykyään moni menestyksekäs suomalainen firma toimii tällä periaatteella. Esimerkiksi mainittakoon Kone, jonka liikevaihdosta luokkaa 50 prosenttia tulee palvelutoiminnasta.

Teollisuuden asiakkuusajattelun yksinkertainen mutta nerokas oivallus on, että tavaran arvo syntyy asiakkaalle vasta tuotetta käytettäessä, ei sitä ostettaessa. Teollisen yrityksen kannalta tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että asiakkaalle ei myydä vain tuotetta, vaan koko elinkaaren kattavat huolto-, suunnittelu-, ylläpito-, koulutus- ja kehittämispalvelut. Nykyaikaisen globaalin teollisuusyrityksen menestys ei todellakaan perustu vain perinteiseen tavaran tuottamiseen, vaan tuotannon ja palvelun saumattomaan yhteistyöhön. Ne kuitenkin tarvitsevat toisiaan; ilman yhtä ei ole toistakaan.

Palveluilla on jo nyt ja tulevaisuudessa yhä merkittävämpi rooli Suomessa, sitä ei käy kiistäminen. Suomessa on kuitenkin pitkäaikaista ja vahvaa teollisuusosaamista, joka pitää sisällään koko liiketoimintaketjun tuotekehityksestä ja tutkimuksesta lopputuotteen valmistamiseen asti. Lisäämällä tähän erinomaisen palveluosaamisen tason meillä on toivoa myös tulevaisuudessa. Huhut perinteisen valmistavan teollisuuden kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja.