Nykypäivä julkaisi 4.2. mielipidekirjoitukseni politiikan ja asiantuntijuuden suhteesta. Julkaisen tekstini nyt blogimerintänä.
Professori Martti Häikiö käsitteli mainiossa kirjoituksessaan (NP 14.1.2011) asiantuntijoiden ja politiikan suhdetta. Hän totesi aivan oikein, että demokratian toimivuuden kannalta asiantuntijoiden osallistuminen yhteiskunnalliseen toimintaan puolueiden kautta olisi tärkeää. Nykypolitiikassa on kuitenkin eräitä piirteitä, jotka mielestäni tehokkaasti karkottavat lahjakkaita asiantuntijoita.
Ensiksikin tämän hetkinen politiikan mediailmapiiri on hyvin mielikuva- ja henkilöpainotteinen. Puolueilta, ehdokkailta ja valituksi tulleilta poliitikoilta edellytetään iskevää brändiä ja kiinnostavia henkilökohtaisia tarinoita. Asiantuntemus ja aate jäävät tai ne tietoisesti jätetään taka-alalle mielikuvamarkkinoinnin noustessa päällimmäiseksi.
Toisekseen politiikassa toimiminen edellyttää nopeaa reagointia ja jatkuvaa läsnäoloa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Tiedon pirstaloituminen ja pinnallistuminen tarjoavat huonosti mahdollisuuden syväluotaavaan ja analyyttiseen keskusteluun. Juuri tätä mahdollisuutta asiantuntija kuitenkin kaipaisi.
Kolmanneksi asiantuntijuus ei politiikassa aina saa ansaitsemaansa painoarvoa. Hyvä esimerkki tästä on Oras Tynkkysen nimeäminen hallituksen ilmastopoliittiseksi asiantuntijaksi. Hieman kärjistäen voidaan sanoa, että meillä ilmastoekspertiksi voi näköjään pätevöityä yhteiskuntatieteiden maisteriopintojen ja kansalaisjärjestöjen luottamustehtävien kautta. Kadehtien voi seurata Yhdysvaltojen tilannetta, jossa energiaministerinä toimii fysiikan nobelisti ja presidentin talousneuvonantajana Harvardin yliopiston entinen rehtori.
Neljänneksi politiikan maine ja arvostus ovat muun muassa vaalirahakohun takia vajonneet pohjamutiin. Fiksuimmat ja lahjakkaimmat asiantuntijat eivät luultavasti halua antaa aktiivista panostaan järjestelmälle, jonka moraali, uskottavuus ja toimintakyky tuntuvat kyseenalaisilta.
En väitä, että kaikki edellä mainitut tekijät olisivat objektiivisesti ottaen totta, mutta kysymys onkin ihmisten mielikuvista. Mielipidekin muodostuu usein mielikuvan kautta. Kaikilla puolueilla, mukaan lukien Kokoomuksella, on tässä mietinnän paikka. Miten me pystyisimme parhaalla tavalla tarjoamaan mielekkään ja houkuttelevan toimintaympäristön kokoomuslaisen arvomaailman omaaville asiantuntijoille?
Julkaistu Nykypäivässä 4. helmikuuta 2011
