Ainakin kerran kuudessatoista vuodessa suomalaiset näyttävät riehaantuvat karnevaalituulelle. Viime yönä nukkumisesta ei tullut mitään, kun autot ajoivat letkassa kadulla kovaa tööttäilleen. Toisaalta uni ei olisi hevillä tullutkaan, sen verran pelin jälkeisiä perhosia pyöri vielä mahassa. Tänään Kauppatorin laitamille kerääntyneet 100 000 ihmistä todistivat, että Suomi on todellakin jääkiekkomaa.
Ainakin kerran kuudessatoista vuodessa suomalaiset näyttävät riehaantuvat karnevaalituulelle. Viime yönä nukkumisesta ei tullut mitään, kun autot ajoivat letkassa kadulla kovaa tööttäilleen. Toisaalta uni ei olisi hevillä tullutkaan, sen verran pelin jälkeisiä perhosia pyöri vielä mahassa. Tänään Kauppatorin laitamille kerääntyneet 100 000 ihmistä todistivat, että Suomi on todellakin jääkiekkomaa.
Matsia katsoessani koin tietyllä tavalla dejá vu -kokemuksen kuudentoista vuoden takaa. Vuonna 1995 Tukholmassa pelasi myös nuori ja joitain poikkeuksia lukuun ottamatta melko kokematon joukkue. Odotukset eivät olleet korkealla. Kuitenkin Tre Kronor lyötiin lyötiin omissa kotikisoissaan.
Vuonna 2010 moni Tukholman veteraaneista jätti jäähyväiset A-maajoukkueelle. Muistan kuinka itsekin mietin Vancouverin olympialaisten jälkeen, että mistä saadaan seuraajat esimerkiksi Saku Koivulle, Teemu Selänteelle ja Ville Peltoselle. Enpä olisi uskonut, että jo vuoden päästä saisi nauttia huikeasta nuorten leijonien näytöksestä, jossa ottavana osapuolena olisi rakas vihollinen Ruotsi.
Suuren juhlan keskellä muuten aina löytyy niitä kyynisiä ”älyköitä”, joiden mielestä on lapsellista nostattaa kansallistunnetta brutaalin kontaktilajin voimin. Onneksi useimmat osaavat vain nauttia vilpittömästä ilon tunteesta. Ajoittain alakuloon taipuvainen Suomen kansa tarvitsee huippuhetkiä, joihin kaikki voivat yhtyä. Onnea leijonat! Hyvä Suomi!
