Das Lederhosenblog - suomalaisena Baijerissa

Viimeisimmät blogimerkinnät

Blogiarkisto

RSS-syöte

Tolstoilainen maailmanjärjestys?

Share |

Torstai 13.10.2011 - Aleksi Päiväläinen


Sain vuosien jahkailun jälkeen itsestäni riittävästi irti lukeakseni Leo Tolstoin Sodan ja rauhan. Luku-urakka oli pitkä mutta erittäin antoisa. Maailmalla riehuvaa talouskriisiä seuratessa en ole voinut välttyä pohtimasta suuren venäläiskirjailijan filosofiaa kollektiivisesta järjestä historian suurten virtojen ohjaajana. Väkisin herää kysymys johtajien todellisesta asemasta ja tehtävästä. Istuvatko merkelit, sarkozyt ja obamat todella kapteenin paikalla, vai ovatko he vain tahdottomia peränpitäjiä, jotka kääntävät peräsimen aina sinne mihin virta heidät milloinkin väkisin vie?

Tolstoin ”suuressa teoriassa” yksilön rooli historian ohjaajana on mitätön. Jopa suurista suurimmat - Sodassa ja rauhassa Napoleon ja Aleksanteri I - ovat todellisuudessa vain eräänlaisia puhuvia päitä, joille on annettu historian suurella näyttämöllä päärooli. Käsikirjoitusta he eivät kuitenkaan voi tehdä tai edes valita. Historioitsijoiden tehtäväksi jää jälkikäteen yhdistää sattumanvaraiset kaoottiset tapahtumat loogisen tuntuiseksi ketjuksi, joka saa jälkimaailman haukkomaan henkeään sotapäälliköiden ja hallitsijoiden nerokkuuden edessä.

On kiinnostavaa huomata, että 100 vuotta Tolstoin jälkeen muutkin ovat tehneet ainakin osittain samoja johtopäätöksiä. Suositussa kirjassaan Musta joutsen matemaatikko Nikolas Nassim Taleb korostaa ihmisen taipumusta löytää syy-seuraussuhteita sieltäkin missä niitä ei ole. Tämä on hänen mielestään yksi keskeinen taustatekijä esimerkiksi taloustieteilijöiden epäonnistumisissa. Talebin kritiikin kärki iskee monien talousteorioiden taustaoletuksiin, jotka hänen mielestään perustuvat virheellisiin tai joskus jopa olemattomiin kausaliteetteihin. Klassinen ja tässä yhteydessä hieman triviaali esimerkki on jäätelön syönnin ja hukkumiskuolemien välinen tilastollinen yhteys. Korrelaatio löytyy, kausaliteettia ei. Sama periaate kuitenkin toistuu monimutkaisemmissakin kokonaisuuksissa.

Miten tämä kaikki liittyy tämän hetken maailman menoon? Kun yksittäisenä kansalaisena seuraan sitä, on vaikea uskoa, että kukaan hallitsisi sitä. Pikemminkin tuntuu siltä, että jokainen päätöksentekijä pyrkii hätäpäissään nopeasti reagoimaan tapahtumien vyöryyn. Globaali tietoteknisesti verkottunut talousjärjestelmä muodostuu lukemattomista riippuvuussuhteista, jotka muodostavat monimutkaisen verkon. Tätä verkkoa ihmisten on äärimmäisen vaikea hahmottaa saatikka hallita. Toteutuuko taloudessa nyt tunnettu kaaosteorian esimerkki perhosen siiveniskuista maapallon toisella puolella?

Tässä piilee myös aikamme yksi suuri paradoksi: Samaan aikaan kun ihmisen tieto, osaaminen ja hyvinvointi kasvavat avoimessa verkottuneessa maailmassa nopeammin kuin koskaan aiemmin, kykenemme yhä huonommin kontrolloimaan itse luomaamme massiivista järjestelmää. Tässä saattaa myös piillä globaalin talousjärjestelmän suurin uhka. Kestääkö ihmisten mieli sen aiheuttaman muutos- ja kriisitahdin? Ehkä globaalin hyvinvoinnin kasvun ohella myös kriisit ovat saaneet aiempaa suuremmat mittasuhteet.

Ukko Tolstoi varmaan seurailee tapahtumia pilvenreunalta slaavilaisesti myhäillen ja hymähdellen. Minähän sanoin! Tokkopa ovat mitään oppineet sadassa vuodessa! ”Suuressa teoriassaan” Tolstoi kuitenkin sivuutti mielestäni yhden keskeisen tekijän, nimittäin ihmisen johtajuuskaipuun. Tarkoitan tällä sitä, että ihmiset tarvitsevat varsinkin vaikeina aikoina johtajia ja keulakuvia, jotka luovat turvallisuuden tunnetta. Kaikkien aikojen suurimmaksi suomalaiseksi äänestetty marsalkka Mannerheim on tästä oiva esimerkki. Sikäli kun olen oikein ymmärtänyt, hän ei ollut erityisen nerokas sotatoimien johtaja tai operaatiokomentaja. Sen sijaan hän oli karismaattinen ja vakaa isähahmo, joka kriisin keskellä pystyi valamaan uskoa kansakuntaan.

Valtoimenaan myllertävä talouskriisi on osoittanut karusti johtajuuden puuttumisen. Toivottavasti tähän löytyy ratkaisu normaalin demokratian keinoin. Muuten avautuu elintila ääriliikkeille, mikä ei koskaan historiassa ole johtanut hyvään.

Avainsanat: Tolstoi, talous, kriisi, globalisaatio, Taleb, kausaliteetti


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini