Terveydenhuollon tietojärjestelmät ovat olleet viime viikkoina tapetilla jatkuvasti. HUS:n Apotti-hanke nosti julkisia IT-hankkeita vaivanneet ongelmat pintaan erityisesti ison hintalappunsa takia. Viime keväänä Valtiontalouden tarkastusvirasto antoi paikoin jopa murskaavan kertomuksen terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittämisen organisoinnista, rahankäytöstä ja tuloksellisuudesta. Lehtien palstoilla haastatellut lääkärit ovat kertoneet kuinka uudet tietojärjestelmät ovat sietämättömän kömpelöitä ja vievät käyttäjiltä kallista potilastyöaikaa. Voiko julkinen it-projekti ylipäänsä onnistua?

Tietojärjestelmäprojektin johtaminen ja softahankintojen tekeminen ei todellakaan ole helppoa. Lopullista viisastenkiveä on siis turha lähteä hakemaan, mutta panemalla tietyt perusasiat kuntoon onnistumisen todennäköisyyttä voidaan selvästi nostaa.

• Asiakas ja käyttäjät on saatava osallistumaan suunnitteluun ja määrittelyyn alusta alkaen. Toissaviikon Tekniikka&Taloudessa oli juttu teekkareista ja lääkisopiskelijoista, jotka olivat laittaneet hynttyynsä yhteen terveydenhuollon tietojärjestelmiäen kehittämiseksi. Tällaisia avauksia tarvitaan lisää, sillä tekniikan osaajat eivät yleensä ymmärrä terveydenhuollon ammattilaisten kieltä ja toisinpäin.

• On kehitettävä toimintatapoja pelkän tekniikan ostamisen sijaan. Tämä vanha viisaus ei tunnu vanhenevan. Edelleen törmää projekteihin, joissa mennään tekniikan ehdoilla eteenpäin. Mikäli uudet softat vain liimataan vanhojen prosessien päälle, mennään pahasti metsään.

• Yksityiskohdat on hahmotettava kokonaisuuden kautta. Kokonaisarkkitehtuurit tarjoavat periaatteessa viitekehikon, jonka avulla voidaan hajautetusti rakentaa toimiva kokonaisuus. Suomessa julkisen hallinnon arkkitehtuurityö lähti 10 vuotta liian myöhään käyntiin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Paljon jalkatyötä, koulutusta ja harjoittelua on vielä tehtävä ennen kuin arkkitehtuuriajattelusta voidaan saada todellinen hyöty irti. Avoimet rajapinnat on myös keskeinen edellytys sille, että arkkitehtuurit käytännössä voidaan toteuttaa.

• Hankintalain kaikkia mahdollisuuksia on hyödynnettävä. It-ammattilaisten mielestä julkisten hankintojen syntipukki numero yksi on usein hankintalaki, jota pidetään arkaaisen kömpelönä. On totta, että laki soveltuu paremmin yksinkertaisten tavaroiden ostamiseen kuin monimutkaisten palveluiden tai tietojärjestelmien hankkimiseen. Lakia on parannettava, mutta nykyiselläkin voidaan tulla toimeen, kunhan sen tarjoamia mahdollisuuksia hyödynnetään täysimääräisesti. Esimerkiksi neuvottelumenettelyjä pitäisi käyttää mielestäni aina kun vain mahdollista.

• Pilko ketterästi pieneksi. Kokemukset ja tutkimukset vahvistavat, että projektin koolla ja onnistumisella on selvä käänteinen yhteys. Standish Groupin eräs tutkimus väittää muun muassa, että yli kymmenen miljoonan dollarin it-hankkeista vain 2 prosenttia onnistuu. Totta kai jokainen projektipäällikkö haluaisi kuulua siihen 2 prosentin kärkeen, mutta valitettavasti unelma toteutuu vain joka viidennenkymmenennen kohdalla. Ketterien ja iteratiivisten kehitysotteiden soveltaminen yhdessä kokonaisarkkitehtuurien kanssa on hyvä alku onnistuneelle hankkeelle.

• Tutki, kehitä ja kokeile. Valmiin työn uudelleen tekeminen ja virheiden korjaaminen on aina kaikkein kalleinta. Etukäteen tehdyillä tutkimuksilla, esiselvityksillä ja prototyypeillä voidaan kasvattaa tilaajan ymmärrystä ja vähentää hankkeen riskitasoa merkittävästi. Tilausta ei kannata jättää ennen kuin tietää mitä haluaa.

Tämä lista ei varmasti ole tyhjentävä. Lisäksi jokainen projektipäällikkönä toiminut tietää, että hyviä neuvoja on yleensä tarjolla enemmän kuin tarpeeksi. Neuvojen perusteella voi kuitenkin lähteä rakentamaan menestysprojektia, ja ehkä edellä esitetyissä asioissa on mukana jokunen menestyksen siemen.