Vaalien alla kuntatalous on ollut ansaitusti tapetilla. Lappeenranta ei onneksi ole vielä päätynyt kriisikuntien listoille, mutta syytä henkselien paukutteluun ei silti ole. Velaksi eläminen on lyhytnäköistä ja johtaa Kreikan tielle. Mitä me Lappeenrannassa voimme tehdä taloutemme tasapainottamiseksi?

Oma reseptini on lyhyesti seuraava: investointien priorisointi ja karsiminen, tuottavuuden parantaminen sekä työllisyyden tukeminen. Verojen korottamisen on oltava vihoviimeinen keino, vaikka se tuntuukin houkuttelevalta. Niiden varjolla on helppo jättää uudistukset tekemättä ja jatkaa yli varojen elämistä. Kohoavat veroprosentit vähentävät taloudellista toimeliaisuutta. Työtä tekemälläkin on voitava vaurastua!

Kulujen karsiminen ja investointien priorisointi on välttämätöntä. Ensi vaalikaudella kaikki investoinnit on käytävä läpi täikammalla ja keskityttävä oleelliseen, joita ovat esimerkiksi homekoulut ja -päiväkodit. Samalla on muistettava, että investointeja ei voi laskea alle vuotuisten poistojen, jotta rakennukset, tiet ja viemärit eivät rapistuisi. Toimintakuluja taas voidaan pitkällä aikavälillä hillitä esimerkiksi panostamalla seinien sijasta sisältöön (katso aihetta käsittelevä blogikirjoitukseni täältä).

Tuottavuuden parantaminen on ensimmäinen suosikkini. Suurimmat tuottavuushyödyt on tietysti saatavissa sieltä missä suurimmat rahat liikkuvat, eli terveydenhuollosta. Kunta ei selviä talkoista yksin, vaikka vastuuasemassa onkin. Tarvitaan julkisen vallan, yksityisten yritysten, kolmannen sektorin ja vapaaehtoisten yhteistyötä. Tarvitaan uusia toimintatapoja ja aitoa hallinnonalat ylittävää yhteistyötä. Esimerkiksi kulttuuritoimella olisi paljon annettavaa terveydenhuollon palveluiden kehittämisessä.

Kunnan kannattaa yleensä aina tuottaa terveydenhuollon palveluistaan itse, jotta osaamista ja tietoa todellisista kustannuksista ei hukata. Julkista monopolia ei myöskään pidä vaihtaa yksityiseksi monopoliksi, sillä toimivat markkinat edellyttävät kilpailua. EKSOTE:n alijäämät on saatava kuriin. Lappeenrantalaisten piikki ei voi jatkuvasti olla auki!

Terveydenhuollon tietotekniikka on vuosienkin työn jälkeen pitkälti lunastamaton lupaus. Työtä ei kuitenkaan ole syytä jättää kesken, sillä toimintatapoja ja teknologiaa kehittämällä hoitavia käsiä voitaisiin saada sinne missä niitä eniten tarvitaan. Byrokratian pyörittäminen ei ole lääkärin tai terveydenhoitajan hommaa.

Elinkeinopolitiikka on toinen suosikkikeinoni. Etelä-Karjalan ja Lappeenrannan erityisvahvuus on tietysti sijainti itärajan tuntumassa. Taloudellista toimeliaisuutta ei pidä jarruttaa tarpeettomalla byrokratialla. Esimerkiksi maankäytöllä ja kaavoituksella voidaan merkittävästi edistää kaupan toimintaedellytyksiä. Näin saadaan kaupunkiin työpaikkoja, jotka puolestaan tuovat verotuloja ja hyvinvointia. Kaavoituksessa ja rakentamisessa voidaan ja pitää kunnioittaa kaupunkikuvaa ympäristöarvoja unohtamatta.

Kulttuuri-insinöörinä haluan tuoda esiin myös niin sanottujen luovien alojen, matkailun ja palveluiden kehittämisessä olevan potentiaalin. Lappeenrannan ei pidä tyytyä olemaan pelkkä shoppailuparatiisi. Etelä-Karjala on laulun ja muunkin taiteen laaja kotimaa! Tämän soisin näkyvän ja kuuluvan myös kylään tuleville matkailijoille.