Kesäloma tuli pitkästä aikaa vietettyä pelkästään Suomessa. Kyllä kannatti. Kaukomatkailun kaipuun keskellä sitä helposti unohtaa miten kaunis kesäinen Suomi-neito on. Välillä on hyvä tutustua omaankin maahansa arjen pintaa syvemmältä.

Perinteiseen Suomi-filmimäiseen kesään kuuluvat tietysti järven ranta, sauna ja hyttyset. Ja luonnollisesti saunaolut järvimaisemaa ihaillen. Mutta jos haluaa välillä rikkoa perinteitä, myös urbaaniin lomailuun löytyy hyviä vaihtoehtoja.

Vaimoni kanssa olemme eräänlaisia museofriikkejä, joten niitä tuli koluttua urakalla. Tässäkin suhteessa on hyvä, että olemme naimisissa keskenämme, koska yksikään kaverimme ei koskaan ole kestänyt kanssamme museokierroksia. Nuuskimme kuulemma aivan liian tarkasti kaikki yksityiskohdat.

Hauskaa ja kiinnostavaa joka tapauksessa oli. Tässä muutamia henkilökohtaisia suosikkejani matkan varrelta – ei mitenkään paremmuusjärjestyksessä. Suosittelen tutustumaan, jos ei vielä ole tullut kokeiltua.

Ruoka

Eckerön tulli- ja postitalon pihapiirissä sijaitsee pieni ja yksinkertainen Cafe Tsarevna. Ahvenanmaa markkinoi itseään maukkaan lähiruuan mekkana, ja Tsarevna todella lunasti lupaukset. Yksinkertainen lounaspöytä tarjosi suussa todella sulavan ja maukkaan kala-aterian, jonka kruunasi erinomainen Ålands pannkaka.

Tampereen Plevna alkaa ehkä olla kliseiseksi asti kehuttu, mutta kaupungissa ei voi käydä nauttimatta Plevnan spydäriä. Palanpainikkeeksi löytyy panimon omia oluita moneen makuun. Kesäkuumalla perinteinen pils kostuttaa ja raikastaa mukavasti kurkkua.

Punkaharjun valtionhotelliin ei vahingossa eksy. Mutta jos sattuu kesäaikaan liikkumaan siellä suunnalla, kannattaa poiketa nauttimaan runsas ja monipuolinen lounasbuffet. Noutopöytä tuo esille suomalaisen kesäkeittiön parhaat puolet yhdistelemällä sopivasti gourmet-henkeä ja kotiruokaa. Aterian kruunaa Punkaharjun kansallismaisema.

Museot

Ahvenanmaan kävijöille purjelaiva Pommern on varmaan tuttu juttu, mutta ensikertalaiselle maakravulle kokemus on mieleenpainuva. Pommern tarjoaa nähtävää niin tekniikan, purjehduksen kuin historiankin ystäville. Kuinka moni esimerkiksi tietää, että ahvenanmaalaisen laivanvarustaja Gustaf Erikssonin purjevenelaivasto oli 1920–30-luvuilla maailman suurimpia, ellei ehkä jopa suurin? Vilkkaat purjehdusreitit olivat aikanaan maailmanlaajuisen taloudellisen toimeliaisuuden verisuonia. Purjehduksen historia kertoo ihmisten maailmankäsityksen laajenemisesta, historian suurista kehityskuluista ja hullunrohkeasta seikkailumielestä.

Tampereen Vapriikki ei petä. Terrakotta-näyttely oli pienempi kuin odotin, mutta ehdottomasti vierailun arvoinen. Kiinan ikivanha kulttuuri taidetaan käsitellä suomalaisessa historian kouluopetuksessa varsin pintapuolisesti, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä avata itselleen uusia ovia. Pysyvistä näyttelyistä Tampere 1918 syöpyi mieleen. Yli 90 vuotta päättymisensä jälkeen sisällissota pysäyttää edelleen. Se on kaukana mutta kuitenkin niin lähellä. Jo edesmennyt taatani muisteli joskus tykkien jylyä ja sitä miten Tampereen lähellä olevasta kotipitäjästä lähdettiin varmuuden vuoksi muualle turvaan. Kansakunnan haavojen arpeutuminen kesti kauan, ja arvetkin olivat pitkään ruvella.

Kesän sotahistoriallinen kultakimpale löytyi Keski-Suomen ilmailumuseosta, jonne ehdimme vihdoin tehdä pitkään suunnitellun Brewster-matkan ennen kuin kone joudutaan palauttamaan taas Yhdysvaltoihin. Toki museossa on paljon muutakin kiintoisaa nähtävää.

Maisema

Punkaharjulla silmä todella lepää. Kansallismaisemassa yhdistyy luonnonkauneus ja Suomen matkailun historia. Tunnelmallisilla metsäpoluilla sai tallata samoja polkuja kuin venäläiset ylimykset runsaat sata vuotta sitten, jolloin Pietarin aateli matkasi junalla Karjalan rataa pitkin Punkaharjulle. Nyt 2000-luvulla venäläiset turistit ovat jälleen löytäneet takaisin. Ympyrä on sulkeutunut.

Punkaharjulla ei kannata käydä vierailematta Savonlinnan kaupungissa ja toisinpäin. Koin ensi kertaa Olavinlinnan ja oopperajuhlat. Lipuista sai pulittaa itsensä kipeäksi, mutta kyllä kannatti. Olavinlinna vesistöineen huokuu salaperäistä keskiaikaista alkuvoimaa, jonka keskellä oopperakin kuulostaa jotenkin paremmalta kuin kansallisoopperassa. Vain kotimaisia solisteja jäin kaipaamaan. Oopperajuhlien yksi alkuperäinen ajatus oli tarjota nouseville suomalaisille kyvyille esiintymismahdollisuuksia. Maassamme on joka sormelle korkeatasoisia musiikkiopetuslaitoksia, joista luulisi irtoavan lahjakkuuksia Savonlinnaankin.

Urbaanimaisemista Tammerkoski punatiilisine tehdasrakennuksineen sytyttää aina lämmön insinöörin sydämeen. Suomen teollisuushistoria tiivistyy kosken kuohuissa ja pauhussa. Tampere on ainutlaatuisella tavalla onnistunut hyödyntämään vanhaa miljöötä näyttelyiden, teatterien, terassien ja toimistojen muodossa. Kesäiltana kosken partaat täyttyvät iloisten ihmisten iloisista äänistä.

Tampereen tuntumassa, Hämeenkyrön kunnassa sijaitsee Pylsyn suvun pitämä maisemakahvila, jonka terassilta aukeaa hämäläis-satakuntalainen järvimaisema peltoineen. Kotitekoiset mustikkapiirakat ja munkit vievät kielen mennessään, ja hengenravintoa tarjoaa kivenheiton päässä sijaitseva F.E. Sillanpään syntymäkoti Myllykolu.

Majoitus

Tammerkosken rannalla seisoo Tampereen hotellien ehdoton kruunu, nimittäin klassikoiden klassikko Tammer. Jos onnistuu hommaamaan itsensä yläkerroksiin kosken puolelle, ei verhoja malttaisi illalla laittaa millään kiinni. Näköalasta ei millään haluaisi luopua.

Itä-Suomen hotellien helmi on varmasti Imatran valtionhotelli. Samanaikaisesti kodikas mutta jylhä, tunnelmallinen, kuitenkin arvokas. Linnamainen muoto ja sijainti kivisen Imatrankosken partaalla tuovat väkisin mieleen karelianistiset ajatukset ja tunnelmat. Ehkä se on ollut tarkoituskin? Hotelli palveli rikkaita venäläisiä valmistuttuaan vuonna 1903. Parkkipaikalla autojen rekisterikilvistä näkee, että täälläkin ympyrä on sulkeutunut.