Das Lederhosenblog - suomalaisena Baijerissa

Viimeisimmät blogimerkinnät

Blogiarkisto

RSS-syöte

Sprechen Sie englisch?

Share |

Maanantai 23.3.2015 klo 15:43 - Aleksi Päiväläinen


Pienen pohjolan perukoilla voi päästä syntymään käsitys, että englannilla pärjäisi melkein kaikkialla. Näinhän asianlaita on esimerkiksi Tukholmassa, jossa en yleensä ehdi haparoida kaupassa montaakaan sanaa tönkköä kouluruotsiani, kun myyjä jo vaihtaa englantiin. Suomessa pienenkin kippolan myyjät puhuvat yleensä englantia ainakin sen verran, että saavat myytyä kahvikupposen ulkomaalaiselle asiakkaalle. Täällä Etelä-Saksassa tilanne on toinen.

Jo ensimmäisen kuukauden aikana minulle kävi hyvin selväksi, että jos haluaa saada ensimmäistäkään asiaa hoidettua, kannattaa alkaa opetella paikallista kieltä. Olin aiemmin pitänyt vajavaista kielitaitoa lähinnä suurvaltakompleksista kärsivien jenkkien, ranskalaisten ja venäläisten ongelmana, mutta olen joutunut nopeasti korjaamaan käsitystäni. Runsaan kahden kuukauden kenttäkokemusten perusteella kaupoissa ehkä 30–40 prosenttia myyjistä kykenee (tai haluaa) asioimaan asiakkaan kanssa lontoon murteella. Iällä ei hirveästi tunnu olevan kovinkaan paljon merkitystä. Olen törmännyt täydelliseen kielimuuriin niin nuorten kuin vanhojen, naisten ja miesten kohdalla.

Ehkä yllättävintä on, että vaimoni kertoman mukaan myöskään korkeakoulutetuille työelämässä oleville englannin taito ei ole mikään itsestäänselvyys. Arjen pakolliset työasiat kyllä hoituvat, mutta heti tilaisuuden tullen halutaan vaihtaa takaisin tuttuun ja turvalliseen saksaan.

Toisaalta mistäpä täkäläiset ulkomaan kieliä oppisivat? Luokkaa 100 miljoonan ihmisen saksalainen kielialue muodostaa itsessään niin suuren markkina-alueen, että omankielisiä asiakkaita piisaa joka sormelle. Kaikki TV-ohjelmat on dubattu, joten töllöttimenkään avulla ei kielitaito kartu. (Sivumennen sanoen dubbauksesta kärsii kyllä muukin kuin kielitaito. Arvatkaapa miltä esimerkiksi Simpsonit kuulostaa saksaksi… Jätän mieluummin katsomatta.)

Ulkomaalaiselle ummikolle tilanne on tietysti ensi alkuun haastava. Toisaalta opiskelumotivaatiota kohottaa kummasti, kun tietää että arkipäivän elämästä selviäminen ilman kielitaitoa on todella hankalaa. Ensimmäistä kertaa kiitän myös Suomen koululaitosta pakkoruotsin opettamisesta, sillä saksassa ja ruotsissa on erittäin paljon samoja sanoja. Valitettavasti piti elää yli 30-vuotiaaksi ja muuttaa Saksaan tajutakseen tämän. Kukaan opettaja ei kouluaikoina yrittänytkään käyttää tätä argumenttia motivointiin. Tai ehkä teinejä ei vaan olisi voinut vähempää kiinnostaa…

Avainsanat: saksa, englanti, kielitaito, pakkoruotsi


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini

Lähettääksesi kommentin sinun tulee kirjoittaa alla oleva merkkijono kenttään