Das Lederhosenblog - suomalaisena Baijerissa

Viimeisimmät blogimerkinnät

Blogiarkisto

RSS-syöte

Kreikka-sotkun jälkilöylyjä

Share |

Perjantai 17.7.2015 klo 17.58 - Aleksi Päiväläinen


Näin Suomen suven keskellä minun oli tarkoitus jatkaa leppoisaa matkailuaiheista blogausta, mutta viime viikkojen Kreikka-härdelli innoitti minut ainakin vielä kerran palaamaan aiheeseen. Tänään Saksan liittopäivät hyväksyi Kreikan kolmannen maksuohjelman äänin 439-119. Näytelmän tämänkertainen näytös taitaa siis olla ohi. Tosin seuraava näytös odottanee ihan kulman takana. Kunhan vain tietäisi minkä kulman.

Pieni eurokansalainen pää pyörällä

Mitä keskimääräiselle eurokansalaiselle tästä kaikesta on jäänyt käteen? Ainakin epäusko ja ihmetys. Miten on mahdollista, että yhden vähän Suomea suuremman pikkuruisen maan talousongelmat saavat (jälleen kerran) koko EU:n sekaisin? Vaikka euro synnytettiin noin 20 vuotta sitten, minkäänlaista ongelmanratkaisumekanismia tai entä jos -skenaarioita ei näköjään ole valmisteltu. On ostettu menolippu ja toivottu, että määränpäässä paistaa aina aurinko. Mieleen nousevat väistämättä Axel Oxenstiernan suuhun laitetut sanat: "Tietäisitpä poikani, miten vähällä järjellä maailmaa hallitaan!" Tietysti kentän laidalta on helppo huudella, mutta siltikin... Kun sitä oli kuvitellut, että euroa olisivat olleet luomassa ei nyt maailman mutta Euroopan tai edes Brysselin terävimmät aivot. Kyllä nyt nähty farssi on jo itsessään ollut suurempi uhka EU:n uskottavuudelle omien kansalaisten silmissä kuin mitä Kreikan lähtö eurosta voisi ikinä saada aikaan.

Toisekseen ainakin itse olen tajunnut, että euroa kohtaan voi esittää myös älyllistä kritiikkiä. Voin avoimesti tunnustaa olleeni siinä määrin lyhytnäköinen, että olen ottanut itsestään selvänä ”yleisen totuuden” siitä, että euro on hyväksi Suomelle ja EU:lle. Oma ajatus ei kai riittänyt pidemmälle kuin että:

  • Onpa halvat korot, jee!
  • Hyvä kun valuutta on vakaa
  • Ei  tarvitse vaihtaa rahaa kun lähtee matkalle
  • Hyvä kun ei ole sellaista karmeaa inflaatiota kuin mitä omat vanhemmat 70-luvulta muistelevat

Mutta muun muassa kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen on esittänyt aivan toisenlaisia näkökulmia: http://vesa-kanniainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/167876-avoin-kirje-paaministeri-jyrki-kataiselle. Suosittelen tutustumaan.

Vaarallista historiaan vetoamista

Kevään aikana on useaan kertaan käytetty historiallisia argumentteja ja heilutettu natsikorttia oman agendan puolustamiseksi. Varsinkin poliittisen kentän vasemmalta laidalta on muistutettu Saksaa siitä, että vuonna 1953 Länsi-Saksan velat puolitettiin. Ranskalainen näkyvä sosialisti Jean-Christophe Cambadélis julkaisi eilen torstaina avoimen saksalaisille osoitetun kirjeen, jossa hän muistutti Ranskan tukeneen Saksaa muun muassa Marshall-avun saamisessa, velkojen leikkaamisessa vuonna 1953 sekä Berliinin muurin murtumisen jälkeen Saksojen yhdistymisessä. ”Ranska ja Eurooppa ovat mahdollistaneet Saksan nousemisen jaloilleen.”, Cambadélis kirjoitti. Kreikkalaiset puolestaan ehtivät keväällä vaatia miljardikorvauksia natsien sodan aikaisesti miehityksestä.

Historiaan vetoaminen moraalisena argumenttina on kuitenkin usein vaarallista. Historian hyllyiltä kun löytyy monenlaisia tarinoita, joista jokainen valita itselleen sopivimman. Usein vielä sopivasti ”unohdetaan”, että valitun tarinan konteksti ei ole välttämättä ole mitenkään verrattavissa nykyhetkeen.

Näin on tässäkin tapauksessa. Mitenkään vähättelemättä Kreikan taloudellista ahdinkoa, tilanne tuskin on mitenkään verrattavissa vuoden 1945 Saksaan. Ei tarvitse kuin googlettaa esimerkiksi ”Berliini 1945”, niin eteen avautuu näkymiä kivikasoiksi muuttuneista aavekaupungeista. Saksan teollinen infrastruktuuri oli kirjaimellisesti pommitettu liittoutuneiden toimesta maan tasalle – tosin Hitler oli mielipuolisuudessaan sodan loppuvaiheessa vielä jouduttanut omin toimin kehitystä. Miljoonia parhaassa työiässä olleita poikia ja miehiä oli kaatunut tai rampautunut rintamilla. Kymmenen miljoonaa pakolaista oli tulvinut Neuvostoliiton valloittamasta Itä-Saksasta Länsi-Saksaan. Lisäksi Saksa oli jo vuonna 1953 oma-aloitteisesti ja päättäväisesti osoittanut olevansa liikkeellä oikeaan suuntaan kohti vastuullista ja nykyaikaista demokratiaa. Velkojien ei tarvinnut vakavissaan pelätä velkojen anteeksiannon menevän harakoille.

Voisimmehan me suomalaisetkin halutessamme kaivaa hyllystä historiankirjan ja alkaa paukuttaa kreikkalaisille faktoja pöytään. Suomi menetti sodassa Karjalan kannaksen, asutti evakot, karkoitti saksalaiset, maksoi sotakorvaukset ja kieltäytyi Marshall-avusta. Näitä kortteja emme onneksi ole lyöneet neuvotteluissa pöytään. Emmekä toivottavasti tee sitä jatkossakaan.

Avainsanat: Kreikka, euro, EU, Suomi, Saksa


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini