Das Lederhosenblog - suomalaisena Baijerissa

Viimeisimmät blogimerkinnät

Blogiarkisto

RSS-syöte

Ludvig II, Richard Wagner ja Prinsessa Ruusunen

Share |

Tiistai 20.10.2015 klo 16:39 - Aleksi Päiväläinen


Baijerin eteläisellä reunalla Itävallan rajan tuntumassa Alppien sylissä kohoaa valkoinen satulinna. Sen pihalla voisi prinssi uljas hyökätä ratsunsa selästä kaunista prinsessaa vartioivien pahisten kimppuun tyrmättyään ensin pari lohikäärmettä vuoren uumenissa. Palkkioksi prinssi saisi prinsessan ja puoli valtakuntaa, ja he eläisivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Sen pituinen se.

Neushcwanstein-Regenbogen_klein.jpg

Sateenkaari Neuschwansteinin "satulinnan" yläpuolella.

"Hullun Ludvigin" linnat

Jotain tämänkaltaista oli Baijerin kuningas Ludwig II:lla todella mielessään, kun hän vuonna 1869 laittoi alulle Neuschwansteinin linnan rakennustyöt Füssenin kaupungin tuntumassa. Tosin tarkkaan ottaen hän oli erityisen vaikuttunut keskiajan germaanisista taruista kuten Tannhäuserista ja Lohengrinista, joihin oli tutustunut Richard Wagnerin oopperoiden kautta. Ihannoimansa säveltäjän kruununprinssi oli tavannut ensimmäistä kertaa vuonna 1864 ja kutsui tämän myöhempinä vuosina usein Baijeriin luokseen asumaan ja musisoimaan. Neuschwansteinin myötä Ludvig halusi antaa arkkitehtonisen muodon säveltäjämestarin töille ja päästä samalla itsekin elämään sankarisaagojen keskellä – kuin teatterikulisseissa. Kunkkuna Ludvigilla oli onnellisesti se etuoikeus, että hän saattoi jopa toteuttaa kalliimmanpuoleisetkin päähänpistonsa. Yksi hänen epävirallisista liikanimistään muuten oli "hullu".

Neuschwanstein_klein.jpg

Neuschwansteinin linna Marienbrückeltä kuvattuna. Kuva on otettu heinäkuussa.

Tuskinpa Ludvig kuitenkaan tuli ajatelleeksi, että vajaat 90 vuotta hänen kuolemansa jälkeen muuan amerikkalainen piirrettyjen elokuvien tekijä päättäisi rakentaa uuteen huvipuistoonsa Prinsessa Ruususen linnan ja ottaa mallia Neuschwansteinista. Viimeistään Walt Disney’n ansiosta maailmanlaajuinen tunnettuus on ollut taattu. Nykyään Füssenin ja Schwangaun kaupungeissa asuu noin 18 000 ihmistä. Alueella kuitenkin vierailee vuosittain noin 1,3 miljoonaa turistia, joten pitkällä aikavälillä ”hullun Ludvigin” päähänpistoa voi varmaankin pitää onnistuneena investointina!

Neuschwansteinin tuntumassa sijaitsee vanhempi ja vaatimattomampi ”pikkuveli”, nimeltään Hohenschwangau, jonka rakensi Ludvigin isä Maximilian. Ludvig II oli siis jo nuorena kruunuprinssinä viettänyt paljon aikaa näillä seuduilla ja vuorilla, joten aivan hihasta hän ei omankaan linnansa sijaintia ravistanut.

Hohenschwangau_klein.jpg

Hohenschwangaun linna kesäisessä yövalaistuksessa.

Lapsiperheen lomakohde

Lapsiperheelle Schwangau on erittäin hyvää matkailualuetta. Meidän perheemme ihastui seutuun kesälomalla niin paljon, että päätimme syksyllä viettää siellä vielä pidennetyn viikonlopun. Upeat vehreät vuorimaisemat alppijärvineen yhdistettynä kävely- ja lenkkipolkuihin sekä historiaan tarjoavat ravintoa niin ruumiille kuin sielulle. Kun valitsee hotellinsa hyvin, keskeisille pelipaikoille pystyy siirtymään 5-15 minuutissa. Köysihissillä pääsee nauttimaan maisemista noin 1800 metrin korkeuteen Tegelberg-vuoren laelle. Tosin ylös pääsee myös kävellen tai juosten. Jälkimmäinen tapa on käytössä vuosittaisissa vuorijuoksukisoissa, joissa kuulemma parhaat repäisevät runsaan tuhannen metrin nousun alle 40 minuutissa!

Tegelberg-klein.jpg

Näkymä Tegelberg-vuorelta (noin 1800 m). Oikealla näkyvä iso järvi on Forggensee ja sen edessä on Schwangaun kylä. Järvestä vasemmalla Lech-joen rannalla nököttää Füssenin kaupunki.

Koko perheen liikkumista helpottaa kummasti kantoreppu, jossa perheen pienin kulkee mukavasti isin selässä kapeallakin polulla. Meidän kaksivuotiaamme on useimmiten myös varsin innoissaan, sillä ylhäältä näkee kauas, ja selkään taputtamalla voi vaatia iskää leikkimään hevosta. Tosin enintään keskinkertaisessa kunnossa oleva hevonen tarvitsee riittävän usein taukoja, sillä runsaan 16 kilon lisäpaino Alppien patikointirinteillä alkaa yllättävän nopeasti poltella pohkeissa.

Rehellisyyden nimissä on kylläkin tunnustettava, että paikalliset patikkareitit ovat keskimäärin varsin city-ihmisystävällisiä. Varsinkin suositummat reitit ovat usein erittäin hyvin hoidettuja, helppokulkuisia ja selkeästi viitoitettuja. Säännöllisin väliajoin matkan varrelle on ripoteltu hyvin varusteltuja ravintoloita tai kahviloita, joissa voi tankata bratwurstilla, kakkukahveilla ja oluella. Näissä maisemissa ”erävaeltajan” tarvitsee usein huolestua lähinnä siitä, että seuraavassa kippolassa voi olla cappuccinon sijaan tarjolla pelkkää sumppia.

Zwei-SchlosserAlpensee_klein.jpg

Hohenschwangaun (vasemmalla) ja Neuschwansteinin (oikella ylhäällä) linnat Alpenseen vastarannalta kuvattuna. Alpenseen ympäri kulkee lapsiperheelle sopiva noin 1,5 tunnin mittainen helppokulkuinen reitti.

Tietysti sitten oikeille seikkailijoille kuten vuorikiipeilijöille on tarjolla aidosti kuntoa ja taitoa vaativia pitkiä reittejä, mutta niille en pikkuväen kanssa lähtisi. Tosin Innsbruckissa 2300 metrin korkeudessa näimme kerran kolmihenkisen perheen saapuvan patikkaretkeltään vuoren seinämää kiertävää runsaan puolen metrin levyistä polkua pitkin. Äiti kantoi liinan varassa sylissään pientä vauvaa. Totesimme ykskantaan tuollaisen touhun olevan meille kampurakoipisille kaupunkilaisille aivan liian vaarallista! Ehkä tirolilaiset syntyvät kiipeilykengät jalassa…

Spieler-klein.jpg

Perinteisiä alppitorven soittajia Alpenseen rannalla. Korkeiden vuorenseinämien keskellä pitkään viipyvä kaiku on upeaa kuultavaa!

Lopuksi vielä pari käytännön turistivinkkiä. Useimmat turistit kuolaavat linnavierailujen perään ja säntäävät aamusta alkaen jonottamaan lippukassoille. Turistikaudella käy kuitenkin helposti niin, että jonossa vierähtää 1-2 tuntia ja sisään pääsee vasta myöhään iltapäivällä. Siinä vaiheessa pikkuväki on jo väsynyt ja kärttyisällä tuulella. Omin päin ei sen enempää Neuschwansteinin kuin Hohenschwangaunkaan sisätiloihin ole mitään asiaa. Kaikki vierailut tapahtuvat ohjatuissa ryhmissä, joiden oppaat valitettavasti suosivat saksalaista tehokkuutta mukavuuden kustannuksella. Linnojen läpi juostaan kuin karjanajossa eikä kysymyksille tai kauniiden yksityiskohtien ihailulle ole aikaa. Valokuvaus on kielletty, joten ainakaan itse en kokenut saaneeni melko suolaisille 24 euron lipuille juuri minkäänlaista vastinetta. Jos kuitenkin linnoissa haluaa välttämättä vierailla, kannattaa ensinnäkin tilata liput etukäteen netistä (vähintään 2 päivää ennen) ja toisekseen ajoittaa vierailu pahimman turistisesongin ulkopuolelle.

P.S. Erityisesti lapsiperheelle voin suositella hotelli Waldmannia. Erinomainen sijainti, kohtuulliset hinnat ja erityisesti todella palvelualtis ja lapsiystävällinen henkilökunta varmistavat sen, että koko perhe viihtyy.

Avainsanat: Saksa, Neuschwanstein, Hohenschwangau, linnat, lapsiperhe, Alpit


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini

Lähettääksesi kommentin sinun tulee kirjoittaa alla oleva merkkijono kenttään