Joulu, joulu tullut on, niin myös aika Schimmelin! Juuri näin. Syksyn ja jonkinlaisen talven - joka tosin muistuttaa lähinnä suomalaista lokakuuta – tultua on taas se aika vuodesta, että Schimmel eli home alkaa häiritä kotielämää. Ja tästä syystä jokaisen puhdasta huoneilmaa haluavan on alettava homeentorjuntapuuhiin. Siis ei muuta kuin ikkunat auki ja tuulettamaan!
Joulu, joulu tullut on, niin myös aika Schimmelin! Juuri näin. Syksyn ja jonkinlaisen talven - joka tosin muistuttaa lähinnä suomalaista lokakuuta – tultua on taas se aika vuodesta, että Schimmel eli home alkaa häiritä kotielämää. Ja tästä syystä jokaisen puhdasta huoneilmaa haluavan on alettava homeentorjuntapuuhiin. Siis ei muuta kuin ikkunat auki ja tuulettamaan!
Siis mitä? Ikkunat auki ja tuulettamaan!? Ja vitsi oli…?
Näin mekin ajattelimme, kun ensimmäisen kerran viime helmikuussa huomasimme mustia pisteitä ikkunasaumoissa. Eivät ne tosin mitään pisteitä olleet, vaan oikeastaan saumat olivat mustan tummuneita koko ikkunan leveydeltä. Pienimuotoinen paniikki levisi perheeseen. Mitä nyt tehdään? Tästähän voi mennä aikuisenkin keuhkot ja terveys pilalle, puhumattakaan pienestä lapsesta! Yhtäkkiä mieliin muistuivat kauhukertomukset suomalaisista homekouluista, jotka ovat turmelleet yhden jos toisenkin lapsen terveyden loppuiäksi. Tuska oli sitäkin suurempi, sillä olimme juuri asettuneet aloilleen uuteen vuokra-asuntoomme, jonka eteen oli Augsburgin kuumilla vuokramarkkinoilla todella taisteltu. Ja nyt kaikki olikin mennyt täydellisesti takapuolelleen!
Seuraavana aamuna vaimo tilitti asiasta työkavereilleen. ”Niin, mikä se ongelma oli?”, kuului vastaus. Pian nimittäin selvisi, että joka toisella kollegalla oli sama ongelma. Itse löysin Jenan yliopiston tekemän tutkimuksen, jonka mukaan jopa 30 prosenttia Saksan asuintaloista kärsisi homevaurioista. Mutta toisin kuin Suomessa, syy on selvä, ainakin Augsburgissa. Keskeisimpiä syitä on kaksi: 1) Kostea ilmasto ja 2) ilmanvaihdon puuttuminen.
Kostean ilmasto on tietysti täysin ymmärrettävä tekijä. Kaupunki on rakennettu kahden joen väliin, joiden vettä virtaa useissa kymmenissä isoissa ja pienissä kanavissa kaupungin läpi. Kostealla maaperällä on taipumus puskea sitä kosteutta kellareihin, jotka vieläpä saattavat olla satoja vuosia vanhoja, kuten meidän kerrostalossamme.
Mutta ilmanvaihto – eikös nyt sen luulisi olevan itsestäänselvyys nykyaikana? Näinhän sitä tyhmempi suomalainen luulisi, mutta saksalaiset ovat toista maata. Kylmän yön jälkeen ikkunoiden alareunoihin kertynyt kondenssivesi kuivataan paperilla ja tuuletus hoituu ikkunat avaamalla. Homeet poistetaan homepesulla, joita notkuu kaupan hyllyillä vaikka kuinka montaa erilaista sorttia. Lehdissä ja nettipalstoilla annetaan ohjeita oikeaoppisesta tuulettamisesta: Ikkunat on avattava ammolleen 3-4 kertaa päivässä, läpiveto on suositeltavaa.
Toki meilläkin sentään pesuhuoneessa on poistoputki, mutta mitään huippuimua tai vastaavaa ei tietenkään ole. Sen sijaan on pesutilakohtainen propelli, jonka voi valonkatkaisimen vierestä laittaa päälle pöhisemään. Teho ei todellakaan ole kummoinen, mutta ääntä kyllä tulee senkin edestä.
Minulle ei ole vielä tähän päivään mennessä tarkalleen selvinnyt miksi tilanne on se mikä on. Ehkä kyse on taas kerran siitä kuuluisasta säästäväisyydestä, joka joskus uhkaa mennä saituuden puolelle. Eräs vaimoni tuttava nimittäin kertoi omaa taloaan rakennuttaessaan laskeneensa kuinka paljon energiaa kuluu, jos avaa ikkunan kolme kertaa päivässä 10 minuutiksi kerrallaan tuuletusta varten. Tulos oli, että ikkunoiden avaamisesta aiheutunut energian haaskuu oli huomattavasti pienempi kuin se investointi, joka olisi tarvittu kunnollista ilmanvaihtoa varten. Ilmanvaihto jäi siis asentamatta.
Homeen täplittämä ikkunasauma. Tämä ikkuna on oikeastaan vielä varsin siisti. Talo on rakennettu vuonna 1988.
