Das Lederhosenblog - suomalaisena Baijerissa

Viimeisimmät blogimerkinnät

Blogiarkisto

RSS-syöte

Drink, drink Brüderlein drink...

Share |

Tiistai 16.2.2016 klo 18:33 - Aleksi Päiväläinen


Ensi alkuun taas pieni tietovisa, jolla voi nokittaa pubivisassa. Mikä on maailman vanhin edelleen voimassa olevan elintarvikelaki? Ja mitä juomaa se mahtaa koskea? Aivan oikein, tietysti olutta. Ja säädös on oluen puhtausasetus, Reinheitsgebot, jolle kilahtaa lasiin 500 vuotta. Sankaria juhlitaan vuoden mittaan näkyvästi ainakin Baijerissa. Ja mikäpä muu paikka sopisi tähän tarkoitukseen paremmin kuin Oktoberfestistä ja sadoista panimoistaan tunnettu osavaltio?

Karusellbar_Plarrer.JPG

Karusellibaari Augsburgin Syys-Plärrereillä.

1500-luvulta nykypäivään

Huhtikuun 23. päivä vuonna 1516 Baijerin herttua Wilhelm IV antoi määräyksen, jonka mukaan sallittuja oluen raaka-aineita olivat ohra, humala ja vesi. Näin haluttiin ensinnäkin suojella kansalaisten terveyttä, sillä olut oli tuohon aikaan suosituin juoma, jota joivat kaikki – jos ei nyt vauvasta, niin ainakin lapsesta vaariin. Toisekseen haluttiin varmistaa, että nimenomaan ohraa käytettäisiin oluenpanoon, jotta leipomoille riittäisi varmasti muita viljoja leivän leivontaan.

Kolmisen sataa vuotta myöhemmin vuonna 1906 Saksan yhdistynyt keisarikunta otti Baijerin puhtausasetuksen omiin nimiinsä, jolloin laki tuli voimaan koko valtakunnassa. Perustettaessa ensimmäisen maailmansodan raunioille Weimarin tasavaltaa Baijeri asetti liittymisensä ehdoksi, että Reinheitsgebot otettaisiin osaksi uuden tasavallan lakeja. Seuraavan kerran olutsäädös oli lainlaatijoiden käsissä Länsi-Saksan parlamentissa vuonna 1952. Ei liene yllätys, että se jälleen hyväksyttiin, eikä asiaan ilmeisesti sen jälkeen ole enää ollut tarvetta palata.

Tänä vuonna juhlitaan sitten 500-vuotissynttäreitä. Pääjuhlaa vietetään huhtikuun 21.–23. päivä Ingolstadtissa näyttävin menoin. Asiaan kuuluvasti ainakin osa suihkulähteistä pulputtaa ilmoille veden sijaan olutta. (Valitettavasti siinä vaiheessa meidän perheemme on juuri siirtynyt takaisin koti-Suomen kamaralle, joten juhla jää väliin.)

Baijerin kansallisjuoma

Baijerin vahva asema olutkulttuurin määrittelijänä ei perustu pelkästään historiaan. Nykyään noin puolet Saksan 1350 panimosta sijaitsee Baijerissa. Siinä missä keskiverto suomalainen kuluttaja on tottunut valikoimaan oluensa akselilla Koff-Olvi-Hartwall, saksalaisia vaivaa lähinnä runsaudenpula. Eniten oluen ystävää ilahduttaa mahdollisuus tehdä paikallisia löytöjä pienistä kylistä ja kaupungeista. Tuotteet saattavat olla myynnissä vain panimon lähialueilla, eikä niiden olemassaolosta välttämättä ulkomaailmassa tiedetä mitään. Enpä ollut koskaan Suomessa kuullut esimerkiksi Hasen-Bräusta tai Thorbräusta, jotka kumpikin toimivat Augsburgissa. Tai Allgäun alueella sijaitsevasta Zötleristä, jonka olutta olen juonut Füssenissä. Nördlingenin 20 000 asukkaan Ankerbräusta puhumattakaan. Oman lisänsä tarjontaan tuovat lukuisat luostarit, joiden kellareissa munkit ovat usein panneet olutta keskiajalta lähtien. Esimerkiksi tunnettu baijerilainen Andechsenin luostari on valmistanut olutta vuodesta 1455 – ja kauppa käy edelleen.

Olutfestareilla

Vuoden tapahtumakalenterissa Oktoberfest on varmasti se the festari, jonka useimmat meistä tavallisista kaduntallaajista tunnistavat, vaikka eivät muuten Saksasta paljonkaan tietäisi. Onhan kyseistä kansanjuhlaa vietetty jo yli 200 vuoden ajan, vuodesta 1810 alkaen. Nykyään kahden viikon mittainen tapahtuma houkuttelee paikalle yli 6 miljoonaa kävijää. Itsekään en ollut ennen Baijeriin muuttoa edes käynyt Saksassa, mutta Oktoberfestistä olin toki kuullut. Pitihän se itse kokea. Sopivasti vanha kaveriporukka Suomesta saapui moikkamaan meitä syyskuun viimeisenä viikonloppuna, joten kiskoimme nahkahousut jalkaan ja lähdimme katsastamaan tunnelmaa Wiesn’lle eli Theresienwieselle, missä juhlat pidetään.

Olimme menossa paikalle lauantaina, joka on perjantain ohella aina ruuhkaisin päivä. Sisäänpääsystä ei siis olisi mitään takeita. Parasta toivoen ja pahinta peläten saavuimme paikalle joskus klo 11:n aikoihin. Pian selvisi, että telttoihin pääsy todennäköisesti jäisi haaveeksi. Jonot olivat hirmuiset. Sää oli onneksi puolellamme, joten myös telttojen ulkopuolella olevissa Biergarteneissa pääsi mukavasti tunnelmaan. Fiilis ympärillämme oli jo kohtuullisen korkealla kun lämpölamppujen alla tilasimme litran tuopit Hofbräuhausin Oktoberfest-olutta. Prost!

Oktoberfest_tuopit.jpeg

Hofbräuhausin Oktoberfest-olutta litran tuopeissa.

Päivän ja illan mittaan pöytäseurue ehti vaihtua moneen kertaan, ja parin tuopin jälkeen mekin vaihdoimme panimoa. Kohtuullisen monien kanssa tuli siis sanottua vähintäänkin käsipäivää. Jenkkivaihto-opiskelijoiden kanssa keskustelimme pidempäänkin. Huomionarvoista oli, että ulkomaalaisia näytti olevan todella paljon liikenteessä. Tämä onkin yksi syy siihen, että jotkut baijerilaiset eivät enää pidä Oktoberfestiä oikeana Volksfestinä, vaan enemmänkin teinien ja turistien dokausmaratonina. Toinen paikallisia karkottava tekijä on tietysti kalliit hinnat. Miksi ihmeessä müncheniläinen lähtisi juomaan telttaan olutta kympillä litra, kun minkä tahansa kulmakuppilan hanasta saa samaa tavaraa 30–40 prosenttia halvemmalla?

Loppuillasta menimme vielä piipahtamaan ydinkeskustan Hofbräuhausissa, jossa ilo oli niin ikään ylimmillään. Tämän legendaarisen oluthuoneen perusti Baijerin herttua vuonna 1589. Itse rakennusta on jouduttu toki sen jälkeen sekä laajentamaan että toisen maailmansodan jälkeen jälleenrakentamaan. Tänä kyseisenä lauantai-iltana meidän seurueemme ei ollut suinkaan ainoa paikalle eksynyt, joten vapaista paikoista käytiin tiukkaa taistelua. Saimme kuitenkin vallattua hyvät paikat kolmannen kerroksen valtavasta salista, jonka puolikaaren muotoinen katto tuntui kohoavan loputtomiin korkeuksiin. Asianmukainen nahkahousuorkesteri viihdytti yleisöä esiintymislavalla kajauttaen väliin Ein prosit, ein prosit, der Gemütlichkeit -laulun.

Hofbrauhaus_orchester.jpeg

Perinteinen nahkahousuorkesteri Hofbräuhausin yläkerran esiintymislavalla.

Kaiken kaikkiaan Oktoberfest oli kokemus, jota voi lämpimästi suositella ainakin kerran elämässä. Jos kuitenkin haluaa kokea jotain paikallisempaa, pienimuotoisempaa ja hieman halvempaa, kannattaa hakeutua Münchenin ulkopuolelle. Esimerkiksi Augsburgissa järjestetään joka kevät ja syksy Plärrerit, jotka käytännössä ovat minikokoiset Oktoberfestit. Sisäänpääsy on kuitenkin huomattavasti helpompaa, ja kanssajuhlijat ovat pääosin saksalaisia. Päivisin telttakylä muuttuu iloiseksi tivoliksi, josta löytyy tekemistä koko perheelle. Pienimmille on tarjolla esimerkiksi satujuna tai karuselli, vähän isommille poniajelua. Jos iskä rupeaa liikaa valittamaan janoa ja uupumusta, hänet voi tarvittaessa istuttaa hetkeksi vaikka karusellibaariin.

Loppuun vielä pari turistivinkkiä: Jos Oktoberfestillä ihan oikeasti haluaa saada teltoista istumapaikan, kannattaa olla todella hyvissä ajoin liikkeellä. Viimeistään helmi-maaliskuussa paikat myydään loppuun. Saksan taitoiset ja Müncheniä tuntevat voivat ryhtyä omatoimimatkailijoiksi ja hoitaa itse varaukset. Mitään keskitettyä systeemiä ei ainakaan vielä viime syksynä ollut, vaan jokainen panimo hoitaa varauksensa itse. Minimivaraus on 10 henkilöä ja sisältää noin 2,5 litraa olutta per naama. Myös monet matkatoimistot myyvät Oktoberfest-teemaisia paketteja.

Avainsanat: Saksa, Baijeri, olut, puhtausasetus, Reinheitsgebot, Oktoberfest, Plärrer


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini

Lähettääksesi kommentin sinun tulee kirjoittaa alla oleva merkkijono kenttään