Muistatteko sen vitsin, jossa amerikkalainen, saksalainen ja suomalainen kohtasivat norsun? Amerikkalainen ajatteli: ”Kuinkahan paljon rahaa tuolla voisi ansaita?” Saksalainen tuumi: ”Millaiset nahkasaappaat tuosta saisi? ”Suomalainen: ”Mitä se mahtaa minusta ajatella?”

Mutta niin se vain on, että ulkomailla asuessaan sitä tulee väistämättä havainnoineeksi erityisellä tarkkuudella kaikkea omaan kotimaahan liittyvää. Ehkäpä tämä korostuu erityisesti pienten kansakuntien edustajien kohdalla, sillä suuressa maailmassa meitä muistetaan lopultakin kohtuullisen harvoin. Sitä suurempi on ulkosuomalaisen riemu, jos kaupan hyllyssä silmiin osuu Fiskarsin kirves tai Marimekon lautasliina. Tai jos päivän uutisissa vilahtaa yhdenkin suomalaisen nimi, kuvista puhumattakaan. Oli se vaan hienoa, kun pääuutisissa Juha Sipilän kulmakarvat pilkahtivat sekunnin murto-osan ajan Angela Merkelin ja Francois Hollanden takana!

Nokia tuli ja meni mutta Sauna on ja pysyy

Oman, hyvin epätieteellisen ja satunnaisen säännöllisen otantani perusteella Suomi nousee saksalaiselle maailmankartalle erityisesti kahden, jopa tuskallisen perinteisen teeman kautta: Luonto ja sauna. Esimerkiksi viime kesänä televisionkatsojat vietiin Saimaan sinisille laineille risteilylle Puumalasta Lappeenrantaan. Matkalla syötiin muikkuja ja hämmästeltiin tukinuittoa UPM:n Kaukaan tehtaan tuntumassa. Syksyllä puolestaan Das Erste:n (Saksan yleisradion ykköskanava) alkuiltapäivän kotirouville suunnatussa makasiiniohjelmassa kerrottiin miten puhtaita metsän antimia voi hyödyntää ruokien mausteina. Inserttiin oli löydetty jostain suomenruotsalainen kokki, joka keräsi pääkaupunkiseudun metsistä kasveja ja yrttejä ja valmisti niiden avulla täytettyjä patonkeja.

Saunaan taas liittyy usein jotain hullua, outoa ja eksoottista. Kuka sopisikaan paremmin kuvaan kuin suomalainen? Edellä mainittu makasiiniohjelma oli lähettänyt kuvausryhmänsä Lappiin, jossa paikallinen yrittäjä pyöritti köysiratasaunaa. Ulkona tuuli ja tuiskutti, kun kaksi suomalaista neitoa kiipesi hiihtohissiin rakennettuun saunaan heittämään löylyjä. Hulluja nuo suomalaiset! Mutta ihan ystävällisen oloisia…

Muutenkin käsitteeseen ”suomalainen sauna” on tullut törmättyä säännöllisin väliajoin niin paikallisen rautakaupan pihalla kuin alppikylien majataloissa. Augsburgin Bauhaus nimittäin kauppaa ”Vaasa”-nimistä valmissaunapakettia. Hieman paremmin varustellut majatalot ja hotellit puolestaan tarjoavat asiakkailleen houkuttelevaa palvelua nimeltään ”Finnische Sauna”.

Mitä tästä nyt pitäisi ajatella? Nokia tuli ja meni mutta Sauna on ja pysyy.

Talviurheilua, sotahistoriaa ja kulttuuria

Edellä mainittujen lisäksi vastaan on tullut tietysti useita satunnaisempia hajalaukauksia. Saksalaiset ovat talviurheilukansaa. Suomalaisten menestys useimmissa talvilajeissa on tietysti viime vuosina ollut kuin varjo entisestään, mutta ampumahiihtäjämme Kaisa Mäkäräinen on ollut virkistävä poikkeus. Kauden aikana hänet nähtiin täkäläisten urheilukommentaattoreiden puheissa usein vahvimpana saksalaisten haastajana.

Ehkä hämmentävimmät ja yllätyksellisimmät saksalaisten kanssa käymäni Suomea koskevat keskustelut ovat käsitelleet toista maailmansotaa. Salzburgissa käydessämme meidät istutettiin täpötäydessä ravintolassa erään nuorenparin viereen. He kuuntelivat hetken suomenkielistä keskusteluamme, ja arvasivat nopeasti meidän tulevan pohjoismaista. Kerrottuamme olevamme kotoisin Suomesta, nuori mies kysyi: ”Teillähän oli sodassa se nerokas kenraali, oliko hänen nimensä Mannerheim?” Tämän jälkeen seurasi vuolas kehu siitä, kuinka Suomi Mannerheimin johdolla onnistui juuri oikealla hetkellä irrottautumaan sodasta ja puolustamaan itsenäisyyttään sekä Saksaa että Neuvostoliittoa vastaan.

Seuraavan kerran Marski nousi pinnalle Nürnbergissä, kun hotellin portieerille selvisi kotimaamme. ”Tiedän erään suomalaisen kenraalin, marsalkka Mannerheim. Eikö hän ollut sodassa Suomen ylipäällikkö?” Tämä vanhempi herrasmies tuntui muutenkin olevan melko hyvin kartalla pohjoismaiden historiasta, sillä hän tiesi Suomen kuuluneen sekä Ruotsille että Venäjälle.

Kolmannen kerran suomalais-saksalainen sotahistoria tuli esille syödessämme lounasta eräässä ravintolassa Herrenchiemseen rannalla. Viereisessä pöydässä istunut vanhempi pariskunta tiedusteli äidinkieltämme. Vastauksen kuultuaan herra sanoi: ”Tiedättekö, isäni oli sodan aikana Lapissa.” Kerroin vastineeksi, että minun vaarini taisteli ensin yhdessä saksalaisten aseveljien kanssa Neuvostoliittoa vastaan ja oli sitten lopuksi ajamassa entisiä liittolaisia pois maasta. Nyökyttelimme lopuksi yhdessä kovia kohtaloita, joihin historia voi pienet ihmiset tempaista.

Kulttuurin saralla Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuosi toi viime vuonna hieman ylimääräistä näkyvyyttä, ovathan saksalaiset suuri musiikkikansakunta. Tosin paikallinen levykaupan myyjä oli sitä mieltä, että monille paikallisille Sibeliuksen tyyli on vaikeasti ymmärrettävää. Berliinin filharmonikoiden sir Simon Rattle tuntuu onneksemme olevan vannoutunut Sibbe-fani. Soitattihan hän orkesterillaan muutamassa päivässä kaikki säveltäjäneron sinfoniat. Keikkoja tultiin kuuntelemaan aina Japanista asti.

Koulutuksen osalta saamme vielä paistatella menneen PISA-menestyksen loisteessa. Ainakin vaimon töissä kohteliaat kollegat jaksoivat usein ihmetellä Suomen laadukasta peruskoulujärjestelmää. Tieto tulosten hienoisesta rapautumisesta ei ilmeisesti ole vielä päätynyt suuren yleisön keskuuteen.

P.S. Lopuksi on vielä pakko niellä ylpeytensä ja todeta se, minkä useimmat meistä jo tietävät. Läntinen naapurimme on valitettavasti se ”virallinen” pohjoismaa. Mistä maasta tulevat lihapullat ja korvapuustit? Ruotsista. Ja niitä myydään Ikeassa. Minkä maan kuninkaallisten edesottamuksista ja perhetapahtumista voi joka toinen viikko lukea lähikioskissa myytävistä lehdistä? Ruotsin. Minkä maan kuningatar on lahjoittanut Innsbruckin alppieläintarhalle hirven? Ruotsin. Mikä maa on ottanut eniten pakolaisia vastaan heti Saksan jälkeen? Ruotsi. Mistä maasta tulevat Volvot? Ruotsista. Heja Sverige.