Das Lederhosenblog - suomalaisena Baijerissa

Viimeisimmät blogimerkinnät

Blogiarkisto

RSS-syöte

Saksalaista tehokkuutta

Share |

Keskiviikko 27.4.2016 klo 22:25 - Aleksi Päiväläinen


Meillä suomalaisilla tuntuu olevan usein korkea käsitys kotimaisen työn laadusta. Olemme uskotelleet itsellemme, että teollisten työpaikkojen katoaminen Kiinaan johtuu varsinkin työn hinnasta. Täytyy myöntää, että itsekin olin pitkään vakuuttunut meikäläisen työn laadusta ja tehokkuudesta. Ei minulla tosin uskoni tueksi ollut juuri mitään muuta katetta kuin vankka isänmaallinen henki ja työkokemukseni Venäjältä. Sitten päädyin asumaan Saksaan ja karvas totuus alkoi paljastua.

Maalari maalasi taloa…

Maaliskuinen aamu klo seitsemän. Olin matkalla kohti tyhjennettyä vuokra-asuntoamme, joka oli ollut kotimme vajaan puolentoista vuoden ajan. Muutto Suomeen olisi edessä parin päivän kuluttua. Sitä ennen minun pitäisi huolehtia siitä, että kämppä olisi taas luovutuskunnossa. Yleisen tavan mukaan Saksassa vuokralainen vastaa poismuuton yhteydessä tehtävistä remonteista. Toisin kuin Suomessa, käsitettä ”normaali kuluminen” ei tunneta, vaan huoneisto on luovutettava siinä kunnossa kuin sen aikanaan on vastaanottanut. Lapsiperheen asumisesta todistavat pinttyneet ruokajäljet tai kuulakärkikynäpiirustukset eivät siis kuulu asiaan.

Muutamaa kuukautta aiemmin olin tilannut ystävämme suosituksen perusteella remontin vuokra-asuntoomme. Kyseinen maalausliike oli kuulemma erittäin luotettava ja tehokas, mutta valitettavan kallis. Kuulemma kaupungin kalleimpia. Kodin maalattavan osuuden pinta-ala oli noin 64 neliötä. Lisäksi parketista tuli meikata mahdollisimman näkymättömiin ikävän iso ja näyttävä naarmu.

Saapuessani kodin eteen maalarit olivat mestarin johdolla nostamassa tavaroita pakettiautostaan. Neljä duunaria ja maalarimestari. Päästin iskuryhmän sisään, ja he käärivät nopeasti hihansa. Sovin mestarin kanssa tapaamisen asunnolla klo 14, jotta voisimme hoitaa laskun. Mielessäni epäilin aikataulua ja mietiskelin, että noinkohan meinaavat onnistua. Palasin kuitenkin sovitusti ja silmäni lensivät hämmästyksestä selälleen. Työporukka oli viimeistelemässä seiniä ja aloittelemassa siivousta! Kävelimme mestarin kanssa pankkiin ja maksoin laskun, joka verojen kanssa oli noin 1100 euroa! Luit oikein: Tonni ja sata euroa päälle! Verojen kanssa, ei siis mitään hämärähommia. Ja työn jälki oli täydellisen priimaa. Yhtäkään virhettä tai huolimatonta maaliroisketta en onnistunut löytämään. Naarmuuntunut parketti kiilteli kuin uutena. Koko operaatio siivouksineen kesti 7,5 tuntia. Päälle tuli vielä palvelu, joka ystävällisyydessään veti vertoja viiden tähden hotellille. Esimerkiksi kun olin kantamassa roskia ulos, yksi duunareista kysyi kohteliaasti: ”Anteeksi, tarvitsetteko apua?”

Muuttopuuhissa

Toinen vastaava tarina sijoittui muuttopäivään. Lähetetyn työntekijän etuihin kuuluu niin sanottu palvelumuutto, eli muuttofirma hoitaa kaiken alusta loppuun. Käytännössä mikään muu järjestely ei vieraassa maassa lapsiperheelle olisi mahdollinen, kun esimerkiksi kaveri- tai sukulaisapuja ei liiemmälti ole saatavissa.

Aamulla klo kahdeksan kaksi rekkaa ajoi asuntomme edustalle. Ryhmänjohtaja tuli ensimmäisenä sisään tiedustelemaan yksityiskohtia. Pian loput kolme työntekijää lampsivat sisään ja käärivät hihat. Vauhti oli melkoinen, ja pian puolenpäivän jälkeen 72 neliön kaksiomme oli täysin tyhjä! Hieman runsaassa neljässä tunnissa nämä kaverit siis purkivat sängyt ja vaatekaapit atomeiksi sekä lastasivat laatikoihin kirjat, lamput sekä erittäin työläät keittiön astiat. Vertailun vuoksi: Pienempään urakkaan oli Suomen päässä vajaat puolitoista vuotta aiemmin kulunut samalta tekijämäärältä yli kahdeksan tuntia! Reiluuden nimissä on toki todettava, että tällä kertaa käytössä ollut hissi helpotti urakkaa. Suomessa kaikki tavarat oli pitänyt roudata portaita pitkin. Tämä tasoitus huomioiden saksalaiset työmiehet tekivät hommansa arviolta luokkaa 20–30 prosenttia ripeämmin.

Myönnän toki, että otokseni on pieni ja käsittelee vain paikallista palvelusektoria. Erittäin samankaltaista viestiä olen kuitenkin kuullut myös esimerkiksi prosessiteollisuuden lattialta. Töitä tehdään keskimäärin suuremmalla tarkkuudella ja teholla. Kahvilla ei juuri istuskella. Sähläystä ja vatulointia on vähemmän, työt on organisoitu fiksummin. Miksi me suomalaiset emme kykene tähän?

Avainsanat: Saksa, Baijeri, palvelu, laatu, työ


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini

Lähettääksesi kommentin sinun tulee kirjoittaa alla oleva merkkijono kenttään