Aloitetaan tällä kertaa pienellä tietovisalla. Kysymys 1: Kuinka moni on kuullut joskus Versailles’sta? Aivan. Aika moni, ehkä useimmat. Kysymys 2: Kuinka moni on kuullut joskus Herrenchiemseestä? Aivan. Ei kukaan. Silti Baijerin sydämessä keskellä Chiemsee-järveä nököttää saari, jolla sijaitseva linna muistuttaa hämmästyttävän paljon Versailles’a. Tosin tämän baijerilaisen linnan peilisali on suurempi kuin vanhemman esikuvansa vastaava, jossa muun muassa allekirjoitettiin ensimmäisen maailmansodan rauhansopimus vuonna 1919. Herrenchiemseen kuninkaanlinna ei ole koskaan samalla tavoin tietääkseni noussut historian parrasvaloihin, mutta nähtävyytenä se on joka tapauksessa huikea.

Aloitetaan tällä kertaa pienellä tietovisalla. Kysymys 1: Kuinka moni on kuullut joskus Versailles’sta? Aivan. Aika moni, ehkä useimmat. Kysymys 2: Kuinka moni on kuullut joskus Herrenchiemseestä? Aivan. Ei kukaan. Silti Baijerin sydämessä keskellä Chiemsee-järveä nököttää saari, jolla sijaitseva linna muistuttaa hämmästyttävän paljon Versailles’a. Tosin tämän baijerilaisen linnan peilisali on suurempi kuin vanhemman esikuvansa vastaava, jossa muun muassa allekirjoitettiin ensimmäisen maailmansodan rauhansopimus vuonna 1919. Herrenchiemseen kuninkaanlinna ei ole koskaan samalla tavoin tietääkseni noussut historian parrasvaloihin, mutta nähtävyytenä se on joka tapauksessa huikea.

Mutta mitä tämä arkkitehtoninen ilmestys tekee keskellä Baijerin maaseutua? Aiempia kirjoituksiani lukeneet osaavat ehkä arvata vastauksen, sillä jäljet johtavat jälleen kerran sylttytehtaalle. Kuningas Ludvig II ”Hullu” oli ihastunut suuresti Ranskan kuninkaiden residenssiin, eikä halunnut jäädä pekkaa pahemmaksi, olihan yksi hänen esikuvistaan Aurinkokuningas Ludvig XIV. Päästyään vihdoin kolmannella yrittämällä vierailemaan idolinsa rakennuttamaan palatsiin vuonna 1874 inspiroitui Baijerin hallitsija lopullisesti, ja rakennustyöt Herreninsel-saarella aloitettiin neljä vuotta myöhemmin. Valitettavasti kunkku koki äkillisen ja ennenaikaisen kuoleman vuonna 1886, eikä hän ehtinyt koskaan nähdä unelmaansa valmiina.

Meidän perheellemme Chiemsee-reissu oli puolispontaani loman päätösnumero, johon meidät innosti opaskirja sekä kuulas ja lämmin syyspäivä. Nousimme Prienin kylän satamassa laivaan, joka vei meidät Herreninselin saarelle. Vaikka oli arkimaanantai ja paras lomasesonki jo takanapäin, perillä oli väkeä kuin meren mutaa. Kassat vetivät onneksi nopeasti, joten varsin kohtuullisen odottelun jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa kohti saaren sisäosia. Loppumatka sujui hevospelillä, sillä poikamme äkkäsi hevoskyydin, eivätkä isä ja äiti hennoneet kieltää elämystä. Pienen pojan riemu oli rajaton, kun kärryt nytkähtivät liikkeelle.

Herrenchiemseen linna hevosvaunuista kuvattuna.

Yksi suihkulähteen reunalla olevista useista naishahmoista. Valitettavasti suihkulähteet oli jo suljettu.

Puiden välissä alkoi pilkottaa linna, jonka pitkä julkisivu toden totta oli aivan kuin Versailles’ssa. Ja olihan siinä ehkä jotain aatelista tunnelmaa, kun kurvasimme pihaan herraskaisesti hevosten vetäminä. Valitettava vastoinkäyminen kuitenkin koettiin pian tämän jälkeen opastetulla linnakierroksella, jossa kuvaaminen oli kielletty. Kuin viimeistelläkseen täydellisen pettymyskokemukseni henkilökunta ystävällisesti kertoi asiasta vasta kierroksen jo alettua, juuri kun olin saanut viritettyä kamerani täydellistä kansikuvaotosta varten. Sormenpääni ehti juuri kutkuttavasti ottaa tuntumaa laukaisijaan, kun salissa kajahti oppaan terävä kuvaus kielletty -komento. Mieleeni tuli väistämättä se vitsi, jonka mukaan

Versailles’ssa saavat muuten turistit kuvata niin paljon kuin sielu sietää.

Kaikesta huolimatta palatsi oli myös sisältä todella upea. Monet huoneista ovat lähes suoria Versailles-kopioita. Ymmärtäähän sen, sillä kuningas Ludvig oli käskenyt, että ”suuret huoneistot tehdään Ludvig XIV:n ja pienet Ludvig XV:n tyylin mukaisesti”.

Varsinaisen päänähtävyyden lisäksi saarella sijaitsee muun muassa Herrenchiemseen luostari, joka perustettiin 620-luvulla. Nykyään paikalla on barokkityyliin 1600- ja 1700-luvuilla rakennettu jykevä palatsi, jossa aikanaan piti majaansa piispa. Residenssin varustukseen kuului muun muassa olutpanimo, joten ainakaan jano ei päässyt korkeita kirkonmiehiä yllättämään. Toisen maailmansodan jälkeen syksyllä 1948 siellä kokoontui niin sanottu perustuslakikonventti, jonka tehtävä oli laatia luonnos uuden demokraattisen (länsi)Saksan perustuslaiksi. Nykyään rakennus toimii museona.

Entisen piispan residenssin keisarisali. Salia tarkkailevat seiniltä muun muassa Rooman keisarit.

Lomapäivämme kruunasi upea auringonlasku, joka heijasti Alppien huiput tyynen sinisen järven pintaan samalla kun laivamme laski takaisin lähtösatamaan.

Chiemgauer-Alpit heijastuvat auringonlaskussa Chiemseen pintaan.

Lopuksi vielä muutama lapsiperheen turistivinkki. Chiemsee-järvi sijaitsee varsin kätevästi A8-moottoritien varrella, ja ajo Münchenistä ei kestä kuin runsaan tunnin verran. Laiturin tuntumasta löytyy runsaasti parkkipaikkoja, ja laivat kulkevat kesäsesongin aikaan suunnilleen 20 minuutin välein. Saarelle kannattaa ottaa käteistä mukaan, sillä ainakaan Herrenchiemsee-linnan kahvilassa eivät tavanomaiset luottokortit kelpaa. Opastetuille kiertokävelyille saa ottaa myös rattaat mukaan, ja hissillä pääsee kulkemaan kerroksesta toiseen. Vierailu kannattaa yrittää ajoittaa touko- ja lokakuun välille, jolloin upeat suihkulähteet ovat toiminnassa.